Vanhemmat,perhe
| Ei lähtöä viivytä kukaan, kun ihminen kutsunsa saa. Ei ketään hän ottaa voi mukaan, ei ystävää, vastustajaa. Vain yksi voi ylittää rajan, kun avautuu salainen maa. Käsi kädessä Vapahtajan, pieni ihminen lähteä saa. | Ei ollut lapsemme tänne luotu maailman virtojen vietäviin, vain taivaan lainaksi meille suotu ja siksi muuttikin taivaisiin. | |
| Ei syki enää sydän lämpöinen on poissa äiti läheinen. Kuvasi kultaisen suljemme kätköihin sydämen. | Enkeli papan ohi kulki, hiljaa papan silmät sulki. | |
| Enkeli vuoteen vierellä kulki, mummon silmät hiljaa sulki. Nyt aurinko kirkas ja lämpöinen, on paistava mummolle ikuinen. | Heittäkää hiljaa arkulle multaa, siellä on mummu, siellä on kultaa. | |
| Hellästi varovasti heittäkää multaa mummomme arkulle, siellä on kultaa. | Hiljaa mummille hauta luodaan, hiljaa sinne lasketaan, hiljaa sitten hautakumpu kyynelillä kastetaan. | |
| Jo kutsuivat ehtookellot niin rakasta kulkijaa, jäi taakse tutut pellot, tupa, ranta ja pihamaa. Kyynelsilmin jäimmme me vielä tänne aikaan ja maailmaan. Olet äiti jo tallella siellä, missä nähdä saa Messiaan. | Ikiuni vaivasi pyyhki pois, ei oikein rauhaasi itkeä ois. Mutta luopua äidistä (isästä) parhaimmasta, mikä estäisi kyyneleitä vuotamasta. Sinä ansaitset kiitokset kauneimmat, ikilevon pyhän ja rauhaisan. | |
| Ikiuni vaivasi pyyhki pois, ei oikein rauhaasi itkeä ois. Mutta luopua äidistä (isästä) parhaimmasta, mikä estäisi kyyneleitä vuotamasta. Sinä ansaitset kiitokset kauneimmat, ikilevon pyhän ja rauhaisan. | Jää hyvästi, äiti! Oli osasi antajan ainiaan. Nyt vieläkin kalleinta annat meille, pyhät muistot valoksi elämän teille. Jää hyvästi, kunnes kohdataan! | |
| Kiitos hoivasta lapsuuden, rakkaudesta, min annoit meille, ohjaten askelta hyvän teille. Annoit eestämme parhaintas, Siunaamme, isä, sun muistoas. | Kulje mummo lähellämme, muistoissamme mukanamme. Sävelinä sieluissamme, elämämme enkelinä. | |
| Kun luojamme niittää kypsää viljaa ja noutaa matkaajan väsyneen, kun sydän lämpöinen sammuu hiljaa, oisko aihetta muuhun kuin kiitokseen. | Kun loistat tähtenä iltataivaan, niin muistathan lapsias' päällä maan. Teit eestämme, isä, niin paljon työtä, siitä sinulle kiitos - ja hyvää yötä. | |
| Kun loistat tähtenä iltataivaan, niin muistathan lapsias' päällä maan. Teit eestämme, isä, niin paljon työtä, siitä sinulle kiitos - ja hyvää yötä. | Kun vanhuus saapui ja voimat uupui ja kaipuu kaikesta hälveni. Sen näki Korkein käteesi tarttui, vei kotiin äitini väsyneen. | |
| Kädet paljon työtä tehneet mua lasna kantaneet, kädet väsyneet, kädet rakkaat, mun puolestain rukoilleet. | Levolle lasken Luojani, Armias ole suojani. Sijaltain jos en nousisi, taivaaseen ota tykösi. | |
| Me muistamme äitiä siunaten, elit kaikkesi antaen, uhraten, unes olkoon kaunista pyhää. | Muun korvas aika, minkä vei, sydäntä äidin konsaan ei. | |
| Mummo kulta, tähtiin sulle vilkutamme. Kuule siellä taivahassa, mummo sua rakastamme. | Nyt soi sävel ilmojen huilun, soi urut tuulien. Rakkauden Jumala isää kanna vihreillä niityillä levätä anna. | |
| Nyt soi sävel ilmojen huilun, soi urut tuulien. Rakkauden Jumala isää kanna vihreillä niityillä levätä anna. | Oi Taivaan Isä rakkahin lepo lempeä äidille anna. Käsivarsin hellin ja turvallisin ikirauhaan luoksesi kanna. | |
| Oi, muistatko vielä sen virren, jota lapsena laulettiin, kun yö liki ikkunan liikkui - se virsi se viihdytti niin. Se antoi rintahan rauhaa, se uskoa unehen loi - Jos muistat vielä sen virren, nyt laula, laula se oi! | Oi, muistatko vielä sen virren, jota äitini lauleli, kun pienoista helmahan unten hän hellästi tuuditteli. Se rauhan enkelit taivaat luo lapsosen vuotehen toi. Oi, muistanhan vielä sen virren, mut laulaa, laulaa en voi. | |
| Olit äiti niin hyvä ja herttainen, oli sydämes' jalo kuin kulta, palkitkoon Isämme taivainen, mitä saaneet oommekaan sulta. | On isän neuvot loppuneet, hän hiljaa nukkui pois. Näin emme olis' tahtoneet, on meiltä paljon pois. | |
| On kotipiha tyhjä ja hiljainen ei kuulu askelees poluilta sen. Sinä aina autoit ja ahersit ja paljosta huolta kannoit. Suo kiitämme äitimme kaikesta ja siunaamme muistoas kaunista. | On kuin aurinko laskenut ois', Isän silmä kun hiljaa sammui pois. | |
| Polkua mennyttä katselen, sidon muistojen kukista seppeleen. Siihen kukat niin ilon kuin murheenkin, polun varrelta poimin, jota siskon kanssa kuljettiin. | Siell´ siunatun mullan alla lepopaikkas on rauhaisa. Sinne saatamme isän armaan äidin vierelle nukkumaan. | |
| Siunatut olkoon äidin työt, kehdon ääressä valvotut yöt, huolten arjet ja pyhät hartaat, eväät, ohjeet ja neuvot rakkaat. | Siunatut jalkain askeleet, silmäin salatut kyyneleet. Äiti, Sinulle kiitokset kauneimmat, sait vihdoin levon taivaassa. | |
| Soi kappelin kellot hiljaa yli keväisen kirkkomaan. Sinne saatamme äidin rakkaan, isän vierelle nukkumaan. Sinä ansaitset kiitoksen kauneimman, ikilevon pyhän ja rauhaisan. | Soita tuuli, kerro ikävämme, uni kaunis anna siskollemme. | |
| Soita tuuli, kerro ikävämme, uni kaunis anna mummollemme. | Surun kyynelten lävitse loistavat onnellisten muistojen kultaiset säteet. | |
| Suven tuulilta pyydämme hiljaa, te lauhasti puhaltakaa, kun kuljette yli sen kummun, jossa Isämme uinahtaa. | Tarjosi taivas äidille rauhan, leppoisan levon ja unen niin lauhan. | |
| Tuolle puolen rannan Äidin hyvän kannan - ikikirkkauteen | Tää olkoon kallein ohje elomme tiellä: Meitä äiti vartoo taivaassa siellä. | |
| Vaiti seisoo pihapuut ikävöivät kukkamaat kaipaa tuttu pihapolku rakkaan jalan astuntaa. | Väsymys tuli kuin hiipien hiljaa vei voimat ja unen antoi. Se taittoi sukumme vanhinta viljaa pois rakkaamme luokseen kantoi. | |
Tietoa meistä
Ota yhteyttä
Kukka-Tuire
Hautausmaantie 30
20720 Turku
puh. 02 2360 176
puh. 050 348 6264
Sosiaalinen media
